Hei! Tästä se alkaa, Hipin tarina. Lue lyhyt esittely:

Tässä on päähenkilömme kaunis koti. Aivan, se on sellainen karavaani, jonka saa laitettua auton perään ja ajettava jonnekkin muualle. Mutta ei, meidän Hippy oli ostanut halvan tontin ja pysäköi karavaaninsa lopullisesti siihen tontille.

Sisältä karavaani näytti tältä. Toden totta, aika pieni ja eteenkin räikeä. Joskus kun vielä perhekkin olisi saatava, niin minne ne laitettaisiin??? "Ulos" Hippy sanoi. Mutta tutustutaan nyt itse häneen:

Tässä on siis meidän herramme, Hippy Oklahomå kokonimeltään. Mutta voimme ystävällisesti kutsua häntä vain Hipiksi. Aloitetaan kertomalla lapsuudesta: Nimittäin hänen lapsuutensa oli ollut kurja, isästä ei ollut mitään tietoa, sillä se oli ollut Hipin äidin joku yhden-yön-juttu. Legendojen mukaan mies oli syntyperältään Ruotsalainen, mutta muuttanut Oklahomaan ja alkanut homoksi ja pian sen jälkeen tullut Suomeen Hipin äidin luokse, ja koittanut tämän kanssa päästä eroon homoudestaan... Mutta sen jälkeen kun lakanoiden välissä oltiin oltu (vaikka taisi tapahtua puskassa) mies huomasi, että se ei ollut hänen juttunsa ja meni takaisin Oklahomaan ja avioitui Ruotsalaisen homomiehen kanssa nimeltä Frederik.

Siltä mieheltä Hippi oli saanut sukunimensä Oklahomå, joka ilmoitti miehen synnyin maan, muuttomaan ja homouden. Hippi ei (mukamas) muistuttanut isäänsä, vaikka chattäilikin netissä miesten kanssa kuumissa tunnelmissa nimimerkillä "Tyttå-69". Vaikka itse hän väittää, että kaikki johtuu vain sosiaalisuudesta (mutta ketä häntä nyt uskoisi!?)

Hippi rakasti ylikaiken luontoa, ja olihan siihen ollut aikaa totutella 30 vuotta. Hänen äitinsä nimittäin oli jättänyt hänet vaunuihin ruokakaupan eteen ja jättänyt siihen. Siinä olikin mukava olla, kun kaikki kaupasta tulijat heittivät aina vaunuihin pilttipurkkeja ja vaippoja ohimennen ja viisaana miehenä Hippi menestyi. Vuodet kuluivat ja hän itse kiipesi vaunuista pois ja muutti roskalaatikkoon sekä löysi sieltä rikkinäisen trumpetin. Sen kanssa hän meni samaisen kaupan eteen ja oli siinä yötä päivää soittamassa täydellistä, säröistä sävelmää. Ostelijat liikuttuivat ja joka kerta heittivät simoleonin rippeitä, ja 30 vuodessa kertyikin 20 000 simoleonia, jolla Hippi osti karavaaninsa.

Hippi rakasti ylikaiken myös hippimusaa, vaikka tansimista vihasikin. Hän oli niin siisti, ujo, toimelias, vakava, ja aika keskikiltti. Jaksaako silti yksinäisyyttä yksin? Vai päättääkö Hippi jatkaa sukuaan, jonka homomies ja hänen vastuuton äitinsä aloittiat 30 vuotta sitten? Se selviää ensi jaksossa...